Hei ihanat lukijani
Huomasin tuossa viikon alkupuolella kaipaavani kovasti
Lontooseen. Kaipaan sinne melko usein, mutta nyt tunne oli jotenkin erilainen.
Huomasin etsiväni Netflixistä dokumentteja Lontoosta ja katsoinkin niistä muutaman,
kuin vahingossa avasin vahoja matkakuvakansioista ja huomaamattani olin
selaillut jokaisen Lontoon reissun kuvat läpi, osan jopa kahdesti.
Kävin myös Finnairin sivuilla kurkkaamassa Euroopan
tarjouslennot, ja mietin jo päiviä jolloin pystyisin matkaan lähtemään. Ehkäpä
luottokorttini onneksi läppäristä loppui akku, enkä jaksanut nousta sohvalta,
hakeakseni johtoa koneeseen.
No, se päivä meni, ja uusi tuli. Kun avasin Facebookin,
seinäni oli täyttynyt työkavereiden jakamista muistoista 4 vuoden takaa.
Silloin sen tajusin. Meillä on vuosipäivä, mulla ja Lontoolla!
Ensikohtaamisestamme on 4 vuotta.
4 vuotta sitten rakastuin kaupunkiin, jota Lontooksi
kutsutaan <3
Kävin ensimmäistä kertaa Lontoossa työporukan kanssa. Meitä
oli arviolta noin 50 naista ja muutama mies tällä reissulla mukana. Sukupuolijakaumalla
sinällään ei ole mitään merkitystä, mutta halusin nyt kertoa, että porukkamme
ei ollut mikään pieni. Kohteessa kuljimme kahdella tilausbussilla yhteisiä
matkoja.
Ennen tätä matkaa, en ollut koskaan miettinyt haluavani
matkustaa Lontooseen. Olin aina matkustanut rantalomakohteisiin, jos Tukholmaa
ja Tallinnaa ei nyt mukaan lasketa.
Mielikuvat Lontoosta olivat sellaisia,
jotka olivat minulle muodostuneet koulussa oppikirjoista ja kieltenopettajan kertomuksista.
Lontoossa juodaan teetä, siellä aina sataa, kaikki puhuvat säästä ja Kuningattaren
kuvia on kaikkialla.
No eihän nämä mielikuvat tavallaan olleet vääriä, sillä
kyllähän siellä mielellään juodaan teetä, vettä sataa joskus, mutta ei tietenkään aina. Keskustelun
voi aloittaa puhumalla säästä, mutta ei siitä nyt jatkuvasti tarvitse
toitottaa. Ja luonnollisesti, onhan Kuningatar erittäin tärkeä henkilö,
tietenkin! Matkamuistomyymälässä niitä kuvia on melkein joka tavarassa mitä
vain on myynnissä.
En siis varsinaisesti hyppinyt riemusta kun kuulin kohteen
johon matkamme kohdistuu, ja tämä saattoikin olla hyvä asia, sillä en ollut
muodostanut suuria ennakko-odotuksia matkaan liittyen.
Monesti odotukset ovat niin suuria, että kohde ei saa niitä
täytettyä, vaikka kuinka mahtava paikka olisikin kyseessä. Näin kävi minulle ja
New Yorkille. Ensimmäinen viikko meni vähän pettyneissä, toisaalta kuitenkin
innostuneissa tunnelmissa, ja vasta toisella viikolla aloin oikeasti vasta
ihastumaan kohteeseen. Lopulta kuitenkin tuokin kohde onnistui varastamaan
palan sydäntäni, mutta se vaati kuitenkin enemmän aikaa.
No, palataan nyt takaisin aiheeseen…
Kun pääsin Lontooseen, ihastuin kaikkeen mitä näin. Kaikki
oli hienoa, kaunista, jännittävää. Sää oli ihanan kesäinen, vaikka syyskuuta
elettiin jo. Olin aivan myyty!
Työpaikan puolesta oli jokaiselle päivälle järjestetty
ohjelmaa, mutta puolet päivästä meillä oli omaa aikaa, joka päivä, jotta
jokainen voi tutustua omiin mielenkiinnonkohteisiin.
No mikäs se nyt voisi kiinnostaa.. shoppailu tietenkin!
Olihan meillä ennakkoon ostettu liput myös London eye –
maailmanpyörään, sekä Madame Tussauds – vahakabinettiin, mutta kyllä aikaa
eniten kului kaupoissa kierrellessä.
Innostuin ostamaan uusia vaatteita niin
paljon, että lähtöpäivänä kävin paniikissa ostamassa uuden, suuremman
kasimatkatavaralaukun, jotta kaikki ostokset mahtuvat mukaan.
Heitin myös paljon vanhoja matkatavaroitani hotellilla
roskikseen. Näin voi siis käydä! Kävi muuten samoin myös huonekaverilleni,
jonka kanssa yhdessä säntäilimme viimehetkillä laukkukaupoille.
Tästä olenkin viisastunut niin, että myöhemmillä matkoillani
olen ottanut mukaan vain välttämättömimmät tavarat, jotta laukku on mennessä
mahdollisimman tyhjä!
Kun tuli tuo matkan ikävin hetki, lähtöpäivä, niin minulle jäi
hyvin vahva tunne siitä että tänne palaan vielä! Ja niin olen palannutkin, joka
vuosi. Sain viettää myös yhden uuden vuoden Lontoossa. Se uusi vuosi ei mennyt
aivan kuin elokuvissa, mutta jos joskus osun paikalle vuoden vaihteessa, niin
tiedän nyt kuinka toimia!
Vuoden 2017 matka on tekemättä, ja pelkään että se myös jää tekemättä..
ellei elämä jotenkin minua vielä tässä yllätä!
Siinä pientä muistelua meidän ensikohtaamisesta. Vuosipäivän kunniaksi postauksen kuvat ovat vain tuolta ensimmäiseltä matkalta.
Hyvää vuosipäivää meille!
I miss U London <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti