Mitä
luulette, olisikohan jo aika jatkaa matkakertomusta näin reilun 7 kuukauden
jälkeen kotiutumisesta? No, vähän tässä on aikaa ehtinyt vierähtää…
Viimeosassa
pääsimme melkein Manhattanille.
Manhattanin
kirkkaat valot ja korkeat rakennukset näkyivät edessä. Pian oltaisiin perillä!
No, ei siinä kauan sen ajatuksen kanssa mennyt kun ajoimme jo todella hiljaa,
käytännössä olimme pitkiä aikoja paikallaan. RUUHKA!
Meillä
oli hotellivaraus klo 18.00 asti, jonka jälkeen hotellilla on oikeus antaa
hotellihuoneemme eteenpäin. Matkalta oli pakko soittaa hotelliin, jotta he
tietävät meidän olevan tulossa, mutta olemme vain juuttuneet ruuhkaan.
Kun
taksikuski oli päässyt ruuhkasta, hän ajoi todella kovaa Manhattanin katuja,
myös yhtä sellaista, joka ei ollut ajotie!
Kadut
vilisivät silmissä, yritin katsoa tarkkaan missä mennään, mutta olin aivan
pihalla. Ja sitten auto pysähtyi. Olimme perillä.
Varoituksensana
The Cityyn ensimmäistä matkustaville: New Yorkin taksikuskit ovat kahjoja!
Hotellimme
oli Hilton Manhattan East
Hotelli
oli vanhahko, mutta siisti ja viihtyisä. Huoneemme oli melko pieni, mutta ei
kuitenkaan pienin hotellihuone jossa olen yöpynyt. Sanoisin ehkä ennemmin
huoneen olleen juuri sopivan kokoinen. Se oli siis yksi huone, jossa oli iso
parisänky, nojatuoli, henkarikaappi, lipasto, jonka päällä TV ja vieressä
työpöytä. Kylpyhuone oli myös sopivan kokoinen ammeineen. Hieman pöpökammoisena
ihmisenä en kuitenkaan koskaan käytä hotellien kylpyammeita, mutta muutamana
sateisena iltana olisi ollut mukavaa pulahtaa kylpyyn lämmittelemään.
Hotellin
sijainti oli todella hyvä. Hotelli sijaitsi Midtownissa, saaren itäisellä
puolella, 42nd streetillä.
Hotellin
kanssa samalla kadulla sijaitsi ehdoton suosikkirakennukseni Chrysler Building.
Moni ensikertalainen erehtyy luulemaan tätä rakennusta Empire State
Buildingiksi. Empire State Building on kuitenkin paljon karumpi, ja
kulmikkaampi, sekä myös korkeampi pilvenpiirtäjä. Chrysler Building on
kauniisti muotoiltu art deco- tyylinen pilvenpiirtäjä, joka eroaa ulkonäöllään
merkittävästi muista Manhattanin pilvenpiirtäjistä.
Faktaa:
Chrysler Building oli valmistuttuaan maailman korkein rakennus, mutta noin 11
kuukautta myöhemmin valmistui Empire State Building, joka vei voiton.
Aloin kutsumaan
42th streetiä kotikaduksi, ja koska kotikatumme tunnisti jo kaukaa Chrysler
Buildingista, aloin ”luonnollisesti” kutsua sitä kotitaloksi. Loogista, eikö?
;) Hotelliin kuitenkin oli vielä muutama kortteli matkaa nimeämästäni
kotitalosta.
Samaiselta
kotikadulta löytyy myös kuuluisa Grand Central Terminal. Grand Central Terminal
on siis rautatieasema, joka on hyvin vilkasliikenteinen. Junat tulevat ja
menevät maan alla, kahdessa kerroksessa. Melko hurjaa, eikö? Grand Central
Terminalissa on myös kauppoja, ruokapaikkoja ja joulunaikaan oli järjestetty
myös markkinat.
Ostimme
juustokakun (kyllä, kokonaisen kakun) Grand Central Terminalin Junior´s
myymälästä, ja se oli parasta juustokakkua ikinä! Mutta siitä varmasti kerron
myöhemmin vielä lisää.
Voitte
myös uskoa että Grand Central Terminalin matkamuistomyymälöissä hinnat ovat
todella huimat!
Jatketaan
matkaa kotikatua pitkin, mitä muuta tältä kadulta löytyy..
New York
Public Library, juuri se jossa Sinkkuelämää- elokuvan Carrien piti mennä
naimisiin.
Bryant Park löytyy aivan kirjaston vierestä.
Tämä puisto on tuttu (ainakin nimenä) esimerkiksi New Yorkin muotiviikoilta.
Bryant Park on puisto, jossa voit nauttia lounasta, tai voit istahtaa lukemaan
kirjastosta lainaamaasi kirjaa. Tästä puistosta löytyy lasten karuselli ja
talvisin sinne jäädytetään luistelurata. 
Myös Empire State Buildingin huippu näkyy puistoon. Hieno paikka!
Kun
jatkaa kotikatua vielä pidemmälle, alkaa näkyä kirkkaita valoja, ja
iltahämärässä voit huomata taivaalle heijastuvan valopilven. Näin saavut Times
Squarelle.
Nämä
kaikki siis kotikadullamme 42th streetillä.
(Myöhemmin
tajusin myös YK-rakennuksen sijaitsevan hotellimme läheisyydessä.)
Kuljimme
juuri tätä reittiä saapumisiltanamme, ja lopulta päädyimme Times Squaren
loisteeseen. Olo oli hivenen epätodellinen ja en oikein tiennyt mihin suuntaan
katsoa. Olin tavallaan odottanut jotain enemmän, mutta kuitenkin kaikki oli
todella ylitsepursuavaa neonvalosaastetta.
Tämä olo
jatkui vielä monessa kohteessa ja monena päivänä. Useat paikat näyttivät
tutulle, ja odotin niiltä jotain todella suurta ja ihmeellistä. Kaikki oli myös
suurta ja ihmeellistä, mutta ei sitten ihan kuitenkaan niin paljon kun olin
ajatellut. Olin saattanut ladata melkoiset odotukset nähtävyyksille, vaikka en
ollut sitä kuitenkaan tietoisesti tehnyt.
Käy lukemassa myös aikaisempi kirjoitus matkasta:
Oletko
käynyt Times Squarella?
Mikä oli sinun ensivaikutelma suurista valomainoksista?
Vastasiko paikka odotuksiasi?
