tiistai 26. heinäkuuta 2016

New York, matkakertomus osa 2

Mitä luulette, olisikohan jo aika jatkaa matkakertomusta näin reilun 7 kuukauden jälkeen kotiutumisesta? No, vähän tässä on aikaa ehtinyt vierähtää…

Viimeosassa pääsimme melkein Manhattanille.
Manhattanin kirkkaat valot ja korkeat rakennukset näkyivät edessä. Pian oltaisiin perillä! No, ei siinä kauan sen ajatuksen kanssa mennyt kun ajoimme jo todella hiljaa, käytännössä olimme pitkiä aikoja paikallaan. RUUHKA!

Meillä oli hotellivaraus klo 18.00 asti, jonka jälkeen hotellilla on oikeus antaa hotellihuoneemme eteenpäin. Matkalta oli pakko soittaa hotelliin, jotta he tietävät meidän olevan tulossa, mutta olemme vain juuttuneet ruuhkaan.

Kun taksikuski oli päässyt ruuhkasta, hän ajoi todella kovaa Manhattanin katuja, myös yhtä sellaista, joka ei ollut ajotie!
Kadut vilisivät silmissä, yritin katsoa tarkkaan missä mennään, mutta olin aivan pihalla. Ja sitten auto pysähtyi. Olimme perillä.

Varoituksensana The Cityyn ensimmäistä matkustaville: New Yorkin taksikuskit ovat kahjoja!

Hotellimme oli Hilton Manhattan East

Hotelli oli vanhahko, mutta siisti ja viihtyisä. Huoneemme oli melko pieni, mutta ei kuitenkaan pienin hotellihuone jossa olen yöpynyt. Sanoisin ehkä ennemmin huoneen olleen juuri sopivan kokoinen. Se oli siis yksi huone, jossa oli iso parisänky, nojatuoli, henkarikaappi, lipasto, jonka päällä TV ja vieressä työpöytä. Kylpyhuone oli myös sopivan kokoinen ammeineen. Hieman pöpökammoisena ihmisenä en kuitenkaan koskaan käytä hotellien kylpyammeita, mutta muutamana sateisena iltana olisi ollut mukavaa pulahtaa kylpyyn lämmittelemään. 



Hotellin sijainti oli todella hyvä. Hotelli sijaitsi Midtownissa, saaren itäisellä puolella, 42nd streetillä.


Hotellin kanssa samalla kadulla sijaitsi ehdoton suosikkirakennukseni Chrysler Building. Moni ensikertalainen erehtyy luulemaan tätä rakennusta Empire State Buildingiksi. Empire State Building on kuitenkin paljon karumpi, ja kulmikkaampi, sekä myös korkeampi pilvenpiirtäjä. Chrysler Building on kauniisti muotoiltu art deco- tyylinen pilvenpiirtäjä, joka eroaa ulkonäöllään merkittävästi muista Manhattanin pilvenpiirtäjistä. 



Faktaa: Chrysler Building oli valmistuttuaan maailman korkein rakennus, mutta noin 11 kuukautta myöhemmin valmistui Empire State Building, joka vei voiton.

Aloin kutsumaan 42th streetiä kotikaduksi, ja koska kotikatumme tunnisti jo kaukaa Chrysler Buildingista, aloin ”luonnollisesti” kutsua sitä kotitaloksi. Loogista, eikö? ;) Hotelliin kuitenkin oli vielä muutama kortteli matkaa nimeämästäni kotitalosta.

Samaiselta kotikadulta löytyy myös kuuluisa Grand Central Terminal. Grand Central Terminal on siis rautatieasema, joka on hyvin vilkasliikenteinen. Junat tulevat ja menevät maan alla, kahdessa kerroksessa. Melko hurjaa, eikö? Grand Central Terminalissa on myös kauppoja, ruokapaikkoja ja joulunaikaan oli järjestetty myös markkinat.
Ostimme juustokakun (kyllä, kokonaisen kakun) Grand Central Terminalin Junior´s myymälästä, ja se oli parasta juustokakkua ikinä! Mutta siitä varmasti kerron myöhemmin vielä lisää.

Voitte myös uskoa että Grand Central Terminalin matkamuistomyymälöissä hinnat ovat todella huimat! 




Jatketaan matkaa kotikatua pitkin, mitä muuta tältä kadulta löytyy..

New York Public Library, juuri se jossa Sinkkuelämää- elokuvan Carrien piti mennä naimisiin.
Bryant Park löytyy aivan kirjaston vierestä. Tämä puisto on tuttu (ainakin nimenä) esimerkiksi New Yorkin muotiviikoilta. Bryant Park on puisto, jossa voit nauttia lounasta, tai voit istahtaa lukemaan kirjastosta lainaamaasi kirjaa. Tästä puistosta löytyy lasten karuselli ja talvisin sinne jäädytetään luistelurata. 


Myös Empire State Buildingin huippu näkyy puistoon. Hieno paikka!



Kun jatkaa kotikatua vielä pidemmälle, alkaa näkyä kirkkaita valoja, ja iltahämärässä voit huomata taivaalle heijastuvan valopilven. Näin saavut Times Squarelle. 


Nämä kaikki siis kotikadullamme 42th streetillä.
(Myöhemmin tajusin myös YK-rakennuksen sijaitsevan hotellimme läheisyydessä.)


Kuljimme juuri tätä reittiä saapumisiltanamme, ja lopulta päädyimme Times Squaren loisteeseen. Olo oli hivenen epätodellinen ja en oikein tiennyt mihin suuntaan katsoa. Olin tavallaan odottanut jotain enemmän, mutta kuitenkin kaikki oli todella ylitsepursuavaa neonvalosaastetta. 





Tämä olo jatkui vielä monessa kohteessa ja monena päivänä. Useat paikat näyttivät tutulle, ja odotin niiltä jotain todella suurta ja ihmeellistä. Kaikki oli myös suurta ja ihmeellistä, mutta ei sitten ihan kuitenkaan niin paljon kun olin ajatellut. Olin saattanut ladata melkoiset odotukset nähtävyyksille, vaikka en ollut sitä kuitenkaan tietoisesti tehnyt. 

Käy lukemassa myös aikaisempi kirjoitus matkasta:

Oletko käynyt Times Squarella? 
Mikä oli sinun ensivaikutelma suurista valomainoksista? 
Vastasiko paikka odotuksiasi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti