tiistai 2. helmikuuta 2016

New York, matkakertomus, osa 1

Tuntuu että aikaa matkalta paluusta olisi jo moooonta kuukautta, ehkä jopa vuosi, mutta eihän tässä ole vielä kulunut kun nelisen viikkoa. Miten voikaan tuntua kaikki niin kaukaiselta!

No mutta, tänään ajattelin kirjoittaa alkumatkastamme. 

Eli olimme matkalla 2 viikkoa. Lähdimme 19.12 aamulla ajamaan Helsinkiin, lentokentälle. Lento lähti vasta iltapäivällä, joten ei tarvinnut nousta sängystä kukonlaulun aikaan, joka oli mahtavaa. 



Ihan vaan vinkkinä tähän väliin, ole ajoissa lähtöportilla, vaikka tuntuisi että aikaa on vielä paljon jäljellä :D Kaikki muut olivat jo koneessa kun me saavuttiin portille... 
Ja me oltiin juuri katsottu kellosta, että ei ole vielä mikään kiire :D



Usein on tullut valittua aamulento, jotta perillä olisi paljon aikaa vielä sille samalle päivälle. Nyt jäi myös aikaa kohteessa jonkin verran kun kello on New Yorkissa 7 tuntia vähemmän kun täällä kotona.

Lento kesti noin 9 tuntia, ja meni yllättävän kivuttomasti. Mulle kun välillä, esimerkiksi Lontoon lento, 3h tuntuu tuskaisen pitkältä.

Meillä oli Finnairilta ostetut suorat lennot JFK:lle, ja muutamia viikkoja ennen lähtöä tuli ilmoitus, että menomatkalla käytetään toisen yhtiön konetta (kuten myös miehistöä). Finnairilta oli vain kaksi lentoemäntää mukana lennolla. En halua kuulostaa nirppanokalta, mutta kyllä ärsytti!
Olimme vartavasten halunneet Finnairin, ja viestissä kerrottiin, että saadaan Espanjalainen kone!

Muutamia päiviä ennen lähtöä tuli uusi viesti, jossa ilmoitettiin vielä koneen vaihtuneen johonkin toiseen, Portugalilaiseen yhtiöön. Ymmärrän kyllä tilanteen Finnairin kannalta, mutta itseäni otti päähän!

Lento meni nopeasti, koneen taso ei vastannut mielestäni Finnairin koneita, mutta matka meni kuitenkin ihan mukavasti. Laskeutuessa mulle tuli todella paha olo, mutta kyllä se siitä sitten parani jonotellessa maahantulomuodollisuuksiin. Jonot olivat todella pitkät!!

Koin pientä ahdistusta noista maahantulomuodollisuuksista, kun niistä on tehty jotenkin niin mörköjä. Etukäteen ajattelin että siellä tentataan sun koko sukuhistoria, ja varallisuus ja kaikki mitä vaan voi ihmiseltä kysyä, mutta lopulta se olikin melko leppoisaa keskustelua samalla kun virkailija poimi sormenjäljet talteen jokaisesta sormesta. Hän myös heitti (omasta mielestään hyviä) vitsejä!

Oli muuten hämmentävää kun törmäsin JFK:llä tuttuun ihmiseen. Olimme ilmeisesti matkustaneet samalla koneella, mutta enpä kauheasti ole ympärilleni katsellut, kun vasta jonottaessa törmättiin. No kyseessä oli kuitenkin melko suuri kone!

Matka JFK:lta Manhattanille tuntui melkein ikuisuudelta. Ehkä odotin niin paljon, tai jännitin, mutta tuntui siltä, kun taksi olisi madellut kahtakymppiä.

Matkaan meni melkein tunti, ja olo oli koko taksimatkan todella epätodellinen. Mutta mahtavin hetki oli se kun vihdoin näkyy tummuvassa illassa Manhattanin valot. Jos olisin kehdannut, olisin kaivanut kameran esille, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut taksissa alkaa räpsimään. 
Ja olen toisaalta tästä valinnasta onnellinen, sillä sain kokea sen kaiken ihan oikeasti, omilla silmillä, eikä kameran linssin läpi, niin kuin moni muu hetki on tullut koettua! Ihan mahtava tunne! <3

Tähän elokuvamaiseen tunteeseen voimme päättää tämän matkakertomuksen ensimmäisen osan.


Oletko sinä saanut kokea tuon maagisen hetken, kun näet ensimmäistä kertaa Manhattanin kirkkaat valot livenä? Sanoinkuvaamaton tunne, eikö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti